Vanhoja paloautoja

Wakuuttaja-lehdessä oli 12.6.1906 artikkeli, jossa kerrottiin Saksan Hannoverin kaupungin palolaitoksen tehneen laskelmia automobiiliruiskun ja hevosilla vedettävien paloruiskujen aiheuttamista kustannuksista. Hevosvoimalla vedettävien ruiskujen ylläpitokustannukset olivat kilometriä kohden 4,5 kertaiset. Artikkelissa ehdotettiin, että myös Suomessa, erityisesti Helsingissä olisi ryhdyttävä ajattelemaan automobiiliajovehkeiden hankkimista hevosten sijaan ja jos osoittautuisi että automobiileja pystyttäisiin käyttämään yhtä halvalla kuin hevosia, niin autoille olisi annettava etusija. Silloin artikkelin mukaan päästäisiin siitä eläinrääkkäyksestä, miksi palokunnan hurja ajo palopaikalle väkisinkin meinaa muodostua.
Suomen palontorjunnan historia -teoksen mukaan Helsingin kaupungin palomestari Wasenius kävi vuonna 1907 Saksassa opintomatkalla ja totesi, että saksalaisiin palokuntiin oli hankittu sähköllä toimivia autoja sammutushenkilöstön ja kaluston kuljettamiseksi palopaikalle. Helsingin poliisilaitoksella oli jo pari autoa ja usein sen vuoksi poliisi ehti palopaikalle ennen palokuntaa. Opintomatkansa innoittamana Wasenius ehdotti määrärahaa auton hankkimista varten ja vuoden 1908 talousarviossa siihen oli varattuna 16200 markkaa. Ajoneuvo tilattiin samana vuonna ja koneenkäyttäjä Flink lähetettiin Saksaan tutustumaan auton käyttöön ja toimintaan.
Helsingin sanomissa oli 16.1.1909 uutinen, jonka mukaan pääkaupungissa oli otettu puheenaiheeksi automobiilien hankkiminen palokunnalle ja että artikkelin ilmestymisen aikoihin oli kokeiltu, voidaanko automobiilia käyttää talviolosuhteissa. Lopullinen päätös olisi tarkoitus tehdä vasta jatkokokeilujen jälkeen. Aikaisemmin kerrotun perusteella auto oli tuolloin kuitenkin jo tilattu.
Wakuuttaja lehdessä 1.3.1909 olleen uutisen mukaan palokunta oli koeajanut erästä palokuntaa varten hankittua automobiilia, mutta sen ei ollut havaittu olleen tarkoitusta vastaava. Toisaalta Työmies-lehdessä 12.5.1909 oli uutinen, että palokunnan automobiili oli ajanut Wilhonkadun ja Rautatietorin kulmassa kivityömies Peltosen yli, mutta ettei hänellä kuitenkaan ollut hengenvaaraa, vaikka auton etupyörä oli mennytkin vatsan yli.
Suomen ensimmäinen paloauto otettiin joka tapauksessa käyttöön Helsingissä vuonna 1909. Se oli sähkökäyttöinen. Suomen palontorjunnan historia -teoksen mukaan valmistaja oli Vereinigte Feuerwehrgeräte-Fabriken G.m.b.H Saksan Nürnbergissä ja Palotorvi -lehden nro 10/1909 mukaan sen merkki oli Braun. Auton huippunopeus oli 35 kilometriä tunnissa ja akun lataus mahdollisti 25 kilometrin matkan teon. Auton kokonaispaino oli ilmeisesti 3000 kg ja sen omapaino oli 2000 kg akkujen painon ollessa 600 kg. Auton toimintaan oltiin tyytyväisiä, vaikkakin teiden ja katujen kunto aiheutti moitteen sijaa. Autoon oli kytkettynä letkurattaat ja se oli varustettu hiilihapporuiskulla. Kuljettajan lisäksi siihen mahtui neljä henkilöä.
Valitettavasti auto ei ole säilynyt jälkipolville.

Tuolla aikakaudella autoista käytettiin vielä nimitystä voimavaunu ja automobiili.

Seuraavina vuosina Suomen paloautokanta kehittyi seuraavalla tavalla. Automäärät on saatu Palovartija -lehden numerosta 6/1929.
– v. 1914-1919 4 paloautoa
– v. 1920 5 paloautoa
– v. 1921 6 paloautoa
– v. 1922 9 paloautoa
– v. 1923 15 paloautoa
– v. 1924 27 paloautoa
– v. 1925 49 paloautoa
– v. 1926 68 paloautoa
– v. 1927 86 paloautoa
– v. 1928 106 paloautoa
– v. 1929 132 tai jopa 147 paloautoa

Ajoneuvokalusto alkoi siten syrjäyttämään hevosia 1920-luvulla. Talvella autojen takarenkaissa saatettiin käyttää lumiketjuja, mutta toisinaan talvikelit vaativat edelleen hevosten käyttämistä kaluston siirtämiseen.

Alkuun paloautot olivat avomallisia. Ohjaamon lisäksi miehistöä oli sijoittuneena keski-ja takaosan rakenteiden päälle. Autot eivät juurikaan tarjonneet suojaa huonojen ilmojen tai kolariturvallisuuden kannalta.
Palotorvi -lehtien nro 1 ja 3/1935 mukaan ensimmäiset Suomessa koritetut umpimalliset paloautot olivat Oy Masalin ja kumppanien palokalustotehtaan Palopäällystökoululle Helsinkiin valmistama Chevrolet, joka valmistui alkuvuodesta 1935. Palopäällystökoululle valmistettiin samana vuonna myös toinen umpimallinen paloauto. Oy Veljekset Kulmalan Palokalustotehdas valmisti samana vuonna Rauman VPK:lle umpimallisen paloauton Fordin alustalle.
Katettuihin paloautoihin alettiin siirtymään 1930-luvun lopulla. Esimerkiksi Lahdessa ensimmäinen katettu paloauto oli Lahden VPK:n vuonna 1937 Oy Masalin ja kumppaneilta hankkima Chevrolet. Lahden kaupungin vakinaisen palokunnan ensimmäinen katettu paloauto puolestaan oli vuonna 1949 hankittu Volvo.
Viimeiset Suomessa koritetut avomalliset paloautot valmistettiin ilmeisesti vuonna 1951. Avomallisia paloautoja oli runsaasti käytössä vielä ainakin 1950-luvulla.

Autoissa oli jo alkuun nokka- keski- ja takapumppuja, mutta monesti autot olivat 1920-luvulla pumputtomia, kaluston ja miehistön kuljettamiseen tarkoitettuja ajoneuvoja.

Erikoinen autoihin liittyvä keksintö oli porilaisen Lauri Holmstenin konepajan valmistama Isku-pumppu vuodelta 1927. Auton takarenkaaseen kytkettävä 17kg painoinen pumppu toimi siten, että auton takarengas nostettiin ilmaan ja laitteen hankauspyörä sai käyttövoimansa pyörivästä renkaasta. Pumpun käyttöönotto vei vain muutaman minuutin ja sen tuotto oli 250 litraa minuutissa. 13mm suihkua käyttäen saatiin sen avulla aikaan 25 metriä pitkä ja 18 metriä korkea vesisuihku. Pumppu nosti vettä seitsemän metrin syvyisestä kaivosta tai mistä tahansa vesistöstä ja laitteen hinta oli edullinen 4000mk, eli tavallisen käsivoimaruiskun hintainen. Tuotetta mainostettiin, että sen avulla kaikista autoista voitiin tehdä itsenäisesti toimiva paloruisku. Laitteen valmistusmääristä ei ole tietoa, mutta kovinkaan yleinen se ei varmaankaan ollut.

Vaikka paloautot yleistyivät, niin palokalustoa ja sammuttajia saatettiin kuljettaa palokunnan harjoituksiin tai tulipaloihin paloautojen sijaan yksityishenkilöiden omistamilla kuorma-autoilla ainakin vielä 1950-luvulla. Myös palokunnilla oli käytössään kuorma-autoja.

Käyttövoimana autoissa oli bensiini, paitsi aikaisemmin mainitussa sähkökäyttöisessä paloautossa vuodelta 1909. Bensiini oli pääasiallinen käyttövoima 1970-luvulle asti, jolloin diesel-käyttöiset paloautot alkoivat yleistymään.

Keräämiäni vanhoja paloautoja eri aikakausilta:

Chevrolet Capitol Truck 1928 Toijalan VPK

Ford AA Truck 1930 Karhula Oy TPK

Ford F-620 1956 ES-530 Piikkiön VPK

Ford F-620 1957 EZ-662 Jäkärlän VPK

Piikkiön VPK:n ja Jäkärlän VPK:n autot ovat samaa K. Nummela Oy:n rakentamaa neljän auton Ford F-620 autosarjaa. Näissä kahdessa autossa oli vain pieniä eroja. Samaan sarjaan kuului myös samankaltainen auto ilmeisesti Rymättylän VPK:lle, sekä kalusto- ja miehistötilaltaan erilainen Raision VPK:n auto. Paloautoja K. Nummela Oy oli valmistanut vuodesta 1951 lähtien kaikkiaan kymmenkunta näiden autojen valmistuttua.

International Loadstar 1600 1968 Turun VPK